keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ryhmätuhkelo

Löysin lähimetsiköstä muutama viikko sitten reilun satsin tiiviissä kimpussa kasvavia tuhkeloita. Entuudestaan minulle oli tuttu vain känsätuhkelo, Lycoperdon perlatum, mutta nämä kaverit kiinnittivät huomioni kasvutavallaan, -paikallaan (sammalen peittämällä, laholla koivun kannolla) sekä voimakkaalla tuoksullaan. Kotona otin avuksi Suomen sienioppaan ja päädyin pitämään löytöäni ryhmätuhkeloina, Lycoperdon pyriforme. Tosin myös känsätuhkelo voi kasvaa ryhmissä.




Keräsin itiöemät viehkosti (puhtaaseen!) koirankakkapussiin. Kakkapussi pelastaa aina silloin tällöin koiria ulkoiluttavan ex tempore-sienestäjän. Sinällään muovipussi ei ole paras mahdollinen väline sienten kuljetukseen, koska sienet muhjaantuvat siellä helposti.

Suomen sieniopas sanoo Ryhmätuhkeloiden käytettävyydestä seuraavaa: "Syötävä nuorena mallon ollessa puhtaan valkoista, mutta epämiellyttävä haju ei houkuttele."

No jaa, en ole turhan nirso, ja hajumieltymykseni ovat muutenkin vähän omituiset. Metsälude ei haise mielestäni mitenkään erityisen kauhealta, kun taas jättipalsamin löyhkä on mielestäni ällöttävä, mikä on herättänyt muissa kummastusta. Ryhmätuhkeloiden haju oli kieltämättä... erikoinen, muttei aiheuttanut välitöntä etomisreaktiota. Joten tälle köyhähkölle opiskelijalle ne kyllä menettelivät nuudelien höysteenä.

Vauhdikkaasti alkaneet aineenopettajaopinnot ovat imeneet minusta aika tehokkaasti mehut parin viime viikon aikana, mutta kirjoittelen postauksia vaikka pieninä annoksina näin vähän jälkijunassa. Ensi viikolla suuntaan Lammin biologiselle asemalle kääpäkurssille - käävät ovatkin minulle entuudestaan vähemmän tuttu ryhmä, joten odotan viikkoa innolla!



Lähteet:

Pertti Salo, Tuomo Niemelä & Ulla Salo 2006: Suomen sieniopas. WS Bookwell Oy. Porvoo.